Oletko koskaan miettinyt, miksi sisustuslehdissä esiteltävät kodit näyttävät niin houkuttelevilta? Usein ne ovat tietenkin jo lähtökohtaisesti kauniita, mutta ennen yhdenkään kuvan ottamista kussakin kuvauspaikassa vastassa ovat aina omanlaisensa haasteet. Kuvaajalle tuottavat tekemistä muun muassa muuttuva valo ja pienet tilat. Sisustustoimittajalla taas on edessään pääosin tuntematon ympäristö, jonka stailaamiseen ei ole voinut etukäteen valmistautua, kuten studiossa kuvattaviin juttuihin.

Kuinka siis rakentuu kiinnostava sisustuskuva? Kuvauskeikka alkaa useimmiten asukkaan toimesta kohteen lyhyellä esittelyllä, jonka aikana toimittajan silmä jo nopeasti tarttuu mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Vastapainoisesti sitä bongaa myös ne kohdat, joiden kuvaaminen ilman toimenpiteitä saattaa olla haasteellista – esimerkiksi eteisen kaunis tapetti ja näyttävä naulakko peittyvät pikkulasten toppahaalarivuoren ja kuraisen kenkämeren taakse. Yhdessä asukkaan kanssa suoritetaan siis vielä pikaisia siistimistoimenpiteitä, vaikka asunto olisikin sinänsä siivottu kiiltävään kuntoon aikaisemmin. Kuvassa kuitenkin näyttää paremmalta, jos naulakossa roikkuu vaikkapa yksinäinen kaunis kevättakki ja lattialla vain pari tai kaksi siistejä kenkiä. Kun otoksen kannalta ylimääräiset tavarat on piilotettu kaappiin, voidaan tunnelmaa luoda vielä pienillä lisäyksillä.

Asukas on saattanut itse ostaa esimerkiksi tuoreita kukkia, jotka voidaan asetella kauniisti esille. Samasta kimpusta saadaan usein hyöty useampaankin kuvaan, kun kukkia jaetaan erikokoisiin asetelmiin. Keittiökuvan herättävät helposti henkiin yrtit tai hedelmät, joskus keskeneräinen höyryävä kahvikuppi sopii parhaiten tunnelmaan. Sitäkin varten joudutaan ensin keittämään kahvi ja valmistelemaan kuva muuten niin, että kuvaaja saa napattua ruudun nopeasti ennen kahvin jäähtymistä. Samalla tavalla kuvassa tunnelmallisesti rätisevä takkatuli vaatii sytytysoperaation, joka ulottuu usein halkojen hakemiseen pihalta asti ja tulitikkujen etsimiseen kellarikomerosta. Kun näiden valmistelujen jälkeen katsotaan vielä kuntoon sopiva kuvauskulma ja edustava valaistus, saa kuvaaja asettua kameran taakse ja vangita olennaisen.

Sisustustoimittaja saa siis haastattelijan roolin lisäksi muuttua moneksi kuvauspäivän aikana. On valtavan innostavaa nähdä erilaisia koteja ja tavata niiden asukkaat, jotka ovat muokanneet kodeistaan näköisiään. Sehän kotijutuissa aina on olennaisinta, kunkin kodin tarina ja tunnelma. Joskus toimittaja voi avustaa kaivamaan ne esiin arkisen tavarapaljouden alta, toisinaan taas pari tai kaksi kurahaalareita kertovat kuvassa kaikista tärkeimmän kodin tyylistä. Kun kuvat näyttävät hyvältä, on helpompaa kirjoittaa onnistunut juttu niiden tueksi.

Kevään ainutlaatuisesta valosta – niin töissä kuin vapaalla – nautiskellen,

Johanna Ijäs

JOIJ

Olen kahdeksan viimeistä vuotta matkustanut Tukholmaan jokaisille Formex- messuille, sisustus- ja lahjatuotteiden ostajana, kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäisinä kertoina olo oli kuin Liisa Ihmemaassa, sisustusbuumi oli heräämässä, uutuudet houkuttelivat, uutta tuntui löytyvän loputtomasti.

Muistan talvisia kuormanpurkupäiviä, kun lavat ulkona houkuttelivat ihmisiä kurkistelemaan pahvilaatikoiden sisältöjä. Ja sitä mukaa, kun tavaraa saatiin esiin, huokailivat myyjät ja asiakkaat ihastuksissaan. Esimerkiksi Nordalin tuotteita oli vain muutamassa kaupassa Suomessa myynnissä vrt. tänä päivänä kymmeniä jälleenmyyjiä. Mikä on tämän päivän ihastuksen sytyttäjä? Päätin, etten etsi sitä Formexista, sillä viime kertoina uutta on etsitty kahlaamalla osastoja kuin maatiekiitäjät, hintavertailu mielessä, pakonomainen ostaminen päässä jyskäen. Tunteessa, ettei voi pettää asiakkaita, oman vaatimustason noustessa katon rajaan. Mistä löydän uuden ihmemaan?

Inspiraation etsimiseen ei välttämättä tarvita täydellisen ratkaisun löytämistä. Se tuli minulle selväksi Tukholman huonekalu- ja designmessuilla yhden työpäivän aikana. Heti aamusta messuhallit täyttyivät huonekaluostajista, arkkitehdeistä, opiskelijoista -mikä kansainvälinen kirjo alan ihmisiä. Vaellus hallista halliin käy työstä ja nyt suuret odotukseni törmäsivät niin erikoiseen näytteilleasettamisen sekoitukseen, etten osaa sitä muuta kuin ottamieni kuvin valottaa.

Tuntien kiertämisen jälkeen totesin, että tyylien sananhelinää (factory, vintage, shabby chic, country jne.) sitoo nyt vahva omannäköinen, persoonallinen kokonaisuuden löytäminen.

Olemme kulkeneet valkoisen kodin kautta värimaailmaan, vanha yhdistyy nyt uuteen ja unelmakoti on arkielämässä toimiva, kuvankauneus ei ole päämäärä. Illalla istuimme Englessonin showroomissa Tukholman keskustassa, kauppoja vielä päivän päälle kiertäneinä. Se, mitä en löytänyt nyt messuilta, ei kaatanut olemassa olevaa, vaan opetti jatkamaan etsimistä ja palautti arvoon jo olevan.

Riitta

Sisustus Säde

Mitä tunnemme ensimmäisenä astuessamme sisään kahvilaan? Voi mikä ihana tuoksu, tuore kahvi ja vastaleivottu pulla. Herkullinen tuoksu herkistyttää luonnollisesti makuaistiamme. Se mikä tekee kahvinautinnostamme miellyttävämpää on millaisessa ympäristössä nautimme kahvikupposen. Miellyttävä ja yhtenäinen tunnelma sekä sen viimeistelevä valaistus luo positiivisen aistinautinnon. Kun taas levoton ja sekava ympäristö vaikuttaa meihin kiireen tavoin. Rauhallinen musiikki taustalla sulkee pois yleisen hälinän, mutta mahdollistaa kuitenkin keskustelun. Mukavat tuolit tai sohvaryhmä vaikuttavat oleellisesti siihen onko niillä hyvä istua eli ovatko ne ergonomisesti miellyttävät. Pöytien sijoittelu on yhteydessä tilan toimivuuteen ja sen yhtenäisyyteen.

Hyvin suunniteltu kahvila ottaa huomioon asiakkaan, ihmisen, joka on luotu aistimaan ja reagoimaan aistihavaintojensa kautta.

Pohdi seuraavalla kerralla miltä kahvila maistuu, kuulostaa, tuntuu, näyttää ja tuoksuu? Täyttääkö sinun kantakahvilasi aistikriteerisi, vai olisiko aika kokeilla jotain uutta?

Maistuvin Terveisin

Hanna Eklund
Interior designer