Löydän itseni aina keväisin haaveilemasta omasta, merihenkisesti sisustetusta, kesämökistä. Samaan aikaan alan kaivaa vaatekaapista esiin seilorihenkisiä vaatteita, kuten esim. raitapaitoja, tyrkyttää tuttavien lapsille kirpputoreilta haalimiani merimiesasuja  ja suunnitella osallistuvani purjehduskurssille.

Merihenkisyyttä löytyy keväisin niin asusteissa kuin sisustuksessakin. Seilorityyli muotina juontaa juurensa 1800-luvulle ja sen jälkeen vaatesuunnittelijat, kuten esim. Coco Chanel ja Laura Ashley ovat ottaneet vaikutteita merimiestyylistä halki vuosikymmenten ja vähitellen tämä vaikutus on levinnyt myös koteihin saakka. Samalla kun meri itsessään kuvastaa monelle rajatonta vapautta, on itse seilorityylikin kevyttä, raikasta ja kesäistä - kuin tuulahdus raikasta meri-ilmaa.

Seilorityyliä asusteista..

..sisustamiseen.

Monelta kesämökiltä löytyy mm. vanhoja merikarttoja, myrskylyhtyjä ja erilaisia meriaiheisia piensisustustuotteita aina tapetteihin ja tekstiileihin saakka. Tuotteet, jotka usein on suunniteltu alun perin merelle, eivät välttämättä kaikki käy sellaisenaan koteihin (esim. elektroniikka, kuten lamput tai sähkökäyttöiset kellot). Valikoimaa on kuitenkin runsaasti kuin myös alan liikkeitäkin, joista jokainen voi löytää mieleisensä tuotteet - niin maalle kuin merelle.

Allaolevista linkeistä voit löytää inspiraatiota oman keväisen kotisi tai kesämökkisi merihenkiseen sisustamiseen:

Piensisustustuotteita: Al Mare, Nautiliving, Oceanspirit

Merihenkisiä tapetteja: Behangewereld, Maritimo, Tangletree Interiors, Fabrics & Papers, 

Näillä sanoilla alkaa iki-ihana Sininen uni- lastenlaulu. Mutta entäpä jos uni ei tulekaan?

Uni on tärkeää jokaiselle ja unen laatuun voi vaikuttaa paljon niin asunnon rakennus- kuin sisustusvaiheessa. Rakennusmiehemme Mats kirjoitti taannoin hyvin akustiikasta. Minä aion kertoa nyt vinkkejä siitä, miten makuuhuoneesta saataisiin sisustuksen avulla vielä levollisempi:

1) Tee tilasta omannäköisesi (tämä neuvo pätee tilaan kuin tilaan). Siinä missä toinen tykkää tummista sävyistä, toinen haluaa tilasta vaalean. Värityksen ohella on toki muitakin keinoja vaikuttaa tilan tunnelmaan.

2) Levollisuutta tilaan tuo se, että sänky on oikein mitoitettu tilaansa nähden, eli ei täytä huonetta kokonaan.

3) Laadukkaat vuodevaatteet ovat miellyttäviä iholle ja ne myös pölyävät vähemmän. Myös päiväpeitteellä on paljon merkitystä tilan tunnelmaan.

4) Yöpöytä/muu lisäkaluste on hyvä olla silloin, jos esimerkiksi tykkää lukea paljon ennen nukkumaanmenoa. Yöpöytä sulkee lisäksi kaiken pienen tarpeellisen ja tarpeettoman helposti sisuksiinsa, rauhoittaen siten myös tilan tunnelmaa.

5) Suuri matto laajentaa usein tilaa ja nopeuttaa siivousta. Parhaimmillaan makuuhuoneen matot ovat luonnonkuituisina. Verhot toimivat puolestaan – estetiikan ohella – valonsäteitä ehkäisevinä, joten niistä voi olla iso apu etenkin herkkäunisille. Kangasvaihtoehtoja on paljon ohuemmista paksuimpiin aina pimennysverhoihin saakka.

6) Usein makuuhuone toimii nukkumisen ohella pukeutumistilana vaatekaappeineen, joka asettaa kriteerejä valaistukselle. Suomen pimeinä talviaamuina on hyvä olla valoa runsaasti saatavilla siinä missä illalla nukkumaan mennessä on mukava esim.lukea kirjaa pehmeämmässä valossa.

7) Makuuhuoneeseen voidaan tuoda ilmaa raikastavia viherkasveja, tauluja seinille jne., mutta kaikki työhön liittyvä materiaali kannattaa suosiolla jättää huoneen ulkopuolelle.

Tässä oli muutama vinkki, joskin kaikista tehokkain vinkki on se, että kaikki muu ylimääräinen tavara siivotaan pois makuuhuoneesta jolloin huone on pelkästään nukkumista varten. Levollisia unia!

Vanhan sanonnan mukaan tärkeintä ei ole päämäärä vaan sinne johtava matka. Silloinkin, kun se pitää viettää nalkissa, jumbojetin kaukaisimmalla ikkunapaikalla istuen ja vapaudesta haaveillen. Samalla kun ihmiset ovat kookkaampia kuin aikaisemmin, pienenevät lentokoneen istuimet tasaisesti höpsismin periaatetta mukaillen.

Lentokoneen jokainen senttimetri merkitsee isoja summia lentoyhtiölle. Historiaa ovat isot, muhkeat istuimet, joiden ympärillä riitti kunnolla jalkatilaa. Nykypäivänä joutuu ostamaan business-luokan lipun saadakseen itselleen istumapaikan, joka tilallisesti vastaisi enemmän ihmisoikeuksia. Mutta. Ne senttimetrit ovat kalliita, joten itsekin valitsen turistiluokan: ”Se on kuitenkin vain 12h”.

Lentokoneiden sisustaminen ennen ja tulevaisuudessa.

Istuimen ja jalkatilan koko ei ole pelkästään mukavuustekijä, vaan se vaikuttaa myös terveyteemme. Mitä vähemmän tilaa liikkua, sitä isompi mahdollisuus saada esim. veritulppa, eli ns. Turistiluokan syndrooma. Liikkumisen tärkeyttä lentomatkan aikana korostetaan paljon, mutta miten se käytännössä pitäisi suorittaa? Aina voi tietenkin teeskennellä käyvänsä vessassa, mutta kovin pitkään koneen käytävillä ei tarvitse lompsia kunnes lentoemäntä ilmoittaa jo ilmeellään, miten seuraava kierros voisikin päättyä ihan sinne omalle paikalle.

90 - luvulla istuimia lisättiin (= jalkatilaa pienennettiin) monessa lentoyhtiössä. Trendi on ollut osittain jo kääntymässäkin: 2000-luvun alussa American Airlines päätti asiakaspalautteiden pohjalta repiä irti istuimia melkein kaikista koneistaan kasvattaen siten istuintilavuutta. Palaute olikin erittäin positiivista.

Lentokoneen sisustamisessa suositaan muuten vaaleita värejä ja epäsuoraa valaistusta – molemmat kun luovat tilan tuntua ahtaisiin tiloihin. Materiaalien tulee olla lisäksi kestäviä, kevyitä ja helposti puhdistettavia. Mistään pienestä asiasta ei ole kyse, vaan näitä varten on olemassa ihan omia messujaan.

Palasin juuri äskettäin pitkältä lentomatkalta ja vaikka olenkin matkustanut useita kertoja, on lentämisessä mielestäni aina jonkinlaista taikaa. Samalla tavalla kuin kapteenin tulee uskoa näkymättömään, voi mielen antaa lentää vaikka fyysisesti olisitkin ahtaassa paikassa. Alun sanonta on siis mahdollinen myös mitä lentomatkaan tulee.

Lentokonesisustamisen uusia tuulia.

       Elämä ilman nautintoja ei ole pidempi - se vain tuntuu pidemmältä ilman.

Joutilaisuus, lötköttely, pötköttely, laiskottelu, ihmettely, haihattelu, lojuminen, unelmointi, oleminen.. Laiskottelu ja itsensä hemmottelu on sanottu olevan parasta työkykyä ylläpitävää toimintaa. Ne ovat myös eliksiiriä luovuudelle. Monet miellyttävät elämykset ja kokemukset, kuten hyvästä ruoasta nauttiminen, mieluisan musiikin kuunteleminen ja kauniin maiseman ihaileminen syntyvät aistien välityksellä. Hetkestä nauttiminen vaatii kiireettömyyttä, mutta ennen kaikkea tahtoa ja rohkeutta pysähtyä ja nähdä asioita ympärillään. Laiskottelu on silti kummallisen vaikeaa.

Joutilaisuudesta puhutaan joskus negatiiviseen sävyyn. Itsekin olin mielestäni supersuorittaja - ja muka niin täydellisen tehokas – 10v. sitten: töitä jaksamisen äärirajoilla, urheilijamaista liikuntaa, opiskelua, tapaamisia ja täyteen buukattu kalenteri – nautin tästä kaikesta tuolloin samalla kun melkein halveksin mielessäni ”laiskottelijoita” (jotka oikeasti olivat leppoisia - mutta supertehokkaita). Olin varmasti todella *ihanaa* seuraa siis, eniten ehkä itselleni. Minulla kesti monta vuotta oppia olemaan tekemättä välillä yhtikäs mitään, kuten esim. vain pötköttelemään kotisohvalla takkatulesta nauttien. Tästä opitusta taidosta en aio luopua ikinä, vaan harjoittelu jatkukoon.

Kohtuus on hyvä olla molemmissa, niin joutilaisuudessa kuin kiireessä - tällöin molemmista saatu hyöty nousee potenssiin sata. Kyky keskittyä olennaiseen on mielestäni paljon tärkeämpi kuin kiirehtiminen, joskin edelleen harrastan välillä myös jälkimmäistä ja joskus jopa nautin siitä. Suurin osa ihmisistä tietää kuitenkin, että parhaimmat ideat nousevat nimenomaan levollisuudesta ja yleensä vieläpä sattumalta. Juoksemalla ilman että ehdimme pysähtyä katsomaan minne olemme menossa, mistä olemme tulossa tai miltä maisemat näyttävät matkan varrella tapamme vain oman luovuutemme – pahimmassa tapauksessa myös kanssamatkustajien - samalla kun asiat ovat menossa kunnolla mönkään (missä se mönkä muuten sijaitsee?).

Suorittajaystäväsi ei ehkä heti sulata joutilaisuuden harjoitteluasi..

Sama sapluuna ei vain toimi kaikille ja kaikessa tekemisessä, vaan joutilaisuus toimii tietyissä tehtävissä tehokkuuden synonyymina, kuten esim. akateemisessa maailmassa tai luovassa toiminnassa, jossa yksi hyvä idea on tärkeämpi kuin kellon kanssa kilpaa juoksemalla saadut 100 hutaisua. Mantra siitä, että vain kiireinen voi saavuttaa jotain, on mielestäni siis paitsi syvältä, myös täysin humpuukia. Kiirehän aiheutuu useimmiten nimenomaan tehottomuudesta. Useasti tällainen sinne tänne sinkoileva ”häsääjä” onkin kaikkea muuta kuin tehokas, vaan aiheuttaa lähinnä ahdistusta itselleen ja ympäristölleen, etenkin jos ko. henkilö asettaa itsensä muihin nähden jalustalle. Mitä isommat eleet, sen suurempi kupla kuitenkin: Pukemalla itsellesi supertehokkuuden maskin, hakemalla hyväksyntää suoritustesi kautta tai keimailemalla täyteen ahdetulla kalenterillasi ei tee sinusta yhtään sen tehokkaampaa ihmistä kuin esim. laiskanpulskea kollegasi.

Vuorovaikutustilanteessa ihmisen kaikki aistit ovat parhaassa tapauksessa läsnä ja aistikokemus muodostuu usean eri aistien välityksellä. Kyky olla oikeasti läsnä esim. asiakastapaamisessa on äärimmäisen tärkeää myös omassa työssäni. Edelleenkin nautin välillä kiireestä, mutta en samalla tavalla kuin aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että pysyäkseen siinä missä on, tulee juosta nopeasti - siinähän juoksette. Intuitio ja hetkeen tarttuminen on mielestäni paljon tärkeämpää. Anna itsellesi lupa epäonnistua, nauttia hetkestä ja joutilaisuudesta, sillä parhaimmat ideat asuvat kuitenkin ajan virrassa ja lapsenmielisyydessä.

Olemme huomenna muuttamassa vanhasta konttoristamme uuteen. Tämä sai minut miettimään omasta kodista muuttamista, joka ajatuksena on yleensä kivuliaampi ja jännittävämpi kuin itse muutto.

Itse olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa. Mieleenpainuvin muuttoni oli aikoinaan lapsuuden kodistani viikon varoitusajalla Luxembourgiin. Yksi sähköposti ja se oli siinä: Minut toivotettiin tervetulleeksi hoitamaan kahta pientä lasta ja asumaan perheen kotiin. Hurjaa, ajattelin. Miten joku uskaltaa luottaa heti noin paljon? Uskallanko itse? Eikö kuitenkin pitäisi puhua tai nähdä? Mikä perillä odottaisi? En tiedä jännitinkö enemmän ensimmäistä lentomatkaani vai muuttoa tuntemattomaan.

Innostus uudesta peittoaa kuitenkin nopeasti alleen haikeuden tunteet tutusta ja turvallisesta menneestä. Aina on mukavampi lähteä, kun jokin vetää puoleensa sen sijaan että jokin työntäisi pois. Lähdön läheisyys saa elämään vahvemmin, täydemmin - hetkiin tartutaan kuin ne olisivat viimeisiä ja kaikki turha karsiutuu, kaikkea ei kuitenkaan voi kantaa mukanaan. Koti on aina enemmän kuin siellä olevat tavarat; se on mielentila, muistoja ja tunnelma. Siksi muuttaminen nostaa tunteet helposti pintaan. Nurkkia kierretään haikeana tavaroita pakatessa ja nostalgiaan melkein pakahtuu keittäessä aamukahvia tutussa, mutta kohta niin entisessä, keittiössä. Räksyttävälle naapurillekin tekisi mieli antaa vain suukko poskelle ja toivottaa hyvää jatkoa.

Vanhasta irtipäästäminen ei tarkoita luovuttamista, vaan eteenpäin siirtymistä. Yleensä lupaus paluusta helpottaa aina itse lähtemistä, se on kuin ”ihan vähän vain kerrallaan”- lähtemistä. On ihana tunne kun tietää, että on rakkaita paikkoja ja ihmisiä, joita kaivata ja joiden luo palata – siitäkin huolimatta että mikään ei säily muuttumattomana, itsekään. Minäkin lupasin palata vielä joskus Luxembourgiin. Ehkä sen vielä teenkin, mutta siihen saakka upeat muistot siellä vietetystä ajasta kantavat mukavasti.

Joulussa on taikaa; kaipausta kotiin, menneisyyteen ja hyvään. Keskelle pimeintä talven selkää syttyvät toiveikkaat valontuikkeet ja ulkona leijailevat lumihiutaleet päihittävät hiljaisina ja puhtaina markettien joululaulut, ostohysterian sekä jo alun perin mahdottomiksi laaditut  tehtävälistat.

Minun jouluni ovat tähän mennessä tehty läheisistä ihmisistä, rauhoittumisesta sekä hyvästä ruoasta ja pelkästä olemisesta. Itse aloitan jouluun valmistautumisen yleensä jo heti syksyn päästyä kunnolla alkuun ja glögiäkin joisin aina maaliskuuhun saakka. Jouluihminen siis, vaikka tänä vuonna joulumieli onkin antanut odotuttaa itseään viime metreille saakka.

Joulun saapumiseen ei vaikuta se, onko sauna puunattu yötä myöden, lahjat ostettu tai seitsemän sortin leivonnaiset leivottuna pöydässä vieraita odottamassa. Tärkeintä joulussa on mielestäni hyvä joulumieli, jonka tunnistaakin parhaiten lasten silmistä ja aikuisten sydämistä.

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua kaikille!

Saunan ikkunasta avautuvat aavat lakeudet, kesäillan aurinko ja taustalla kuuluva kuikan huuto – maisema, jossa ainakin minun sielu lepää.

Tämä kodin tila ei juuri esittelyjä kaipaa. Sauna on jotain ominta meille suomalaisille, vaikka vastaavia paikkoja löytyy myös muista kulttuureista eri muodoissa, kuten esim. intiaanien ja eskimoiden hikimajat. Jälkimmäisiin liittyvät kuitenkin lähinnä rituaalit, ei niinkään puhdistautuminen. Uskon, että monella suomalaisella saunominen onkin ns. veressä ja asian huomaa vasta kunnolla kun saunaan ei pääse. Itse huomasin tämän ulkomailla asuessani. Paikallisten kylpylöiden ”höyrysaunat” verrattuna suomalaiseen kotisaunaan oli kuin olisi yrittänyt rinnastaa halvan pääsiäissuklaan ja Lindtin tryffelit keskenään. Parhaimmalta sauna maistuu mielestäni silloin kun sitä edeltää kunnon annos raitista ilmaa, luonnossa liikkumista tai esim. pitkän työpäivän jälkeen.

Morsiussauna, joulusauna, savusauna, eräsauna, riihisauna, infrapunasauna.. sauna. Minun muistoni saunasta kietoutuvat lähinnä lapsuuden lauantai-iltoihin, Napakymppiin sekä itse valitsemaan limsapulloon (eteläpohjalaisittain tietenkin Rally-limsaan). Talvella asiaan kuului saunasta hankeen kirmaaminen lumienkeleitä tekemään siinä missä kesällä saunan jälkeen tehtiin lähempää tuttavuutta juhannuskoivujen ja limsakorin kanssa. Varmasti kaikilla on samantyyppisiä mukavia muistoja saunan ympäriltä. Joka tapauksessa sauna on aina jollain tavalla mukana niin arjessa kuin juhlassa. Tärkeä kodin tila ja pyhä paikka, jossa kaikki ovat samanarvoisia ilman vaatteita, titteleitä, koruja, mitään – elämänmakuista menoa siis.

Sauna on ollut ihmisille niin kirkko, koulu, kylpylä kuin apteekkikin. Itse saunan on jopa sanottu olevan vanhempi kuin kohta lähestyvä jouluaatto ja joulusaunasta onkin aina nautittu hartaudella aina muinaisista ajoista lähtien. Vaalitaan tätä perinnettä tänäkin vuonna, rentouttavia joululöylyjä siis kaikille!

Samalla tavalla kuin tilat kotona kertovat asukkaistaan, kertovat ne työpaikoilla työntekijöistä, arvoista sekä toimintatavoista. Työssä viihtymiseen vaikuttaa moni asia, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että ei ole laisinkaan samantekevää millaisissa tiloissa työtä teemme tai miten työtilat ovat sisustettu: työpaikan viihtyvyys vaikuttaa työntekijöiden viihtymiseen ja siten aina yrityksen tulokseen. Toimiston sisustamisessa on otettava huomioon monia tekijöitä, mutta toimivia muutoksia saadaan aina pienemmälläkin budjetilla.

Työtilojen viihtyvyys on jaettu kolmeen eri luokkaan: fyysinen, psykologinen sekä toiminnallinen viihtyvyys.

Fyysinen viihtyvyys tarkoittaa niitä vähimmäisvaatimuksia, jotka tilojen tulisi täyttää työn tekemiseksi. Työpisteiden tulee esimerkiksi olla sopivan kokoisia ja sellaisia, joissa meluhaitat ym. häiriöt on minimoitu ja ilmastointi on toimiva. Psykologinen viihtyvyys tarkoittaa esim. sitä miten työntekijä voi vaikuttaa työympäristöönsä, esim. työpisteensä yksityisyyteen. Tähän liittyy niin omien työpisteiden ”tuunaus” esim. läheisten valokuvilla, kuin myös työntekijän turvallisuuden tunne – jatkuvaa työpisteiden vaihtelua ei esimerkiksi tästä syystä suositella.

Toiminnallinen työympäristö taas joko auttaa tai vaikeuttaa työntekijää työnsä suorittamisessa. Tällöin puhutaan työn laadun mukaisista työtiloista, mistä syystä esim. kirjailijaa ja puhelinmyyjää ei voida laittaa samaan tilaan työskentelemään ilman että toisen työ kärsii. Mikäli aistiärsykkeitä on liikaa työn luonteeseen nähden, puhutaan ns. negatiivisesta stressistä. Australialaisen tutkimuksen mukaan konttoreiden kova melutaso aiheuttaakin eniten työntekijöiden keskittymisen häiriintymistä, mikä johtaa tuottavuuden alenemiseen ja työpäivien venymiseen - työrauhan saamiseksi.

Puolet suomalaisista työskentelee nykyään avotoimistoissa, joihin päädytään yleensä kustannussyistä. Samasta syystä niistä muutetaan myös pois. Niin avokonttoreissa kuin ns. koppikonttoreissa on kuitenkin omat hyvät ja huonot puolensa. Me olemme viihtyneet tähän asti kotoisassa avokonttorissamme, mutta työntekijöiden määrän kasvaessa muutamme mekin vuodenvaihteen jälkeen isompiin tiloihin. Nähtäväksi jää, miten osaamme sopeutua muutokseen vai löydämmekö toisemme kuitenkin samasta huoneesta kun siihen olemme jo tottuneet.

Karvalakki-hiusmallista V-sarjan liskoihmisiin. 

Loppukesällä löysin pihaltamme vanhan, rikkinäisen C-kasetin. Viedessäni sitä roskiin, törmäsin naapurin poikaan: ”Mikä tuo on? ” kysymys keskeytti muistelmani siitä, miltä tuntui ”kelata” tällaista kasettia sen terävät piikit etusormeen pureutuen samalla kun Walkmanin patterit veteli viimeisiään.

Luennoin eilen Aveon ja OK Perinnän järjestämässä sisustusillassa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat teini-ikäisen huoneen sisustukseen. 80-luvulla tällaisia tekijöitä olivat TV & elokuvat, musiikki sekä sen ajan muoti. 80-luku oli merkittävä sisustamisen kannalta, koska ihmisillä oli nousukauden ansiosta yhtäkkiä rahaa ostaa kaikenlaista tavaraa koteihinsa. Tämän myötä myös nuorten huoneisiin tarvittiin toimivia säilytysratkaisuja kaikille niille posliinijoutsenille, dingohuiveille, rihkamakoruille ja kaseteille, joita talouskasvun ansiosta oli mahdollista hankkia.

80- luvun juppikulttuuri toi mukanaan urheiluautot ja Pisang Ambonilta tuoksahtavat kesämiehet, jotka Miami Vicen innoittamina puikkelehtivat ilman sukkia Diana kakkosen landgångia pitkin maihin. Saman laivan uumenista purkautui rinta rinnan myös suklaatupakeilla poskiaan venyttelevät lapset Bregottia kanniskelevien vanhempiensa saattamina. Ruotsin laivat ja etelänmatkat vetivät turisteja kuin häkä. Eipä aikaakaan kuin isot viuhkat ja kaariovet ilmestyivät yhdessä palmujulisteiden kanssa suomalaisiin koteihin. 80-luvulla haettiin vaikutteita 60-luvulta ja sama ilmiö toistaa edelleen itseään: 2000-luvulla "kasarityyli" alkoi kuin huomaamatta puskea läpi uudelleen.

TV ja musiikki upposi 80- luvulla helposti koskemattomaan maaperään, eli nuorisoon. Vaikutteet löysivätkin nopeasti tiensä teinien huoneisiin ja levisivät kuin kulovalkea koulun käytävillä. Muistan miten istuin isosiskoni säkkituolissa Roxannen ja Rosannan soidessa vuorotellen taustalla. Minä kuuntelin näitä sen vuoksi, että Paula- siskonikin kuunteli niitä. Paula taas piti niistä sen vuoksi, koska hänen sen aikainen sulhoehdokas kuunteli näitä. Pikkusiskomme antoivat samaan aikaan kotiin saapuneille kahdelle marsulle nimeksi ”Sting ja Toto”. Nämä saivatkin sitten vuorotellen todistaa miten kurkipotku pitäisi ”oikeasti” tehdä tai miten Leviksiä voi itse raaputtaa hedelmäveitsellä siten, että ne alkavat näyttämään vähintään yhtä kulutetuilta kuin Bon Jovin farkut.

C-kasetin löydettyäni halusin kaivaa esiin oman kasettikokoelmani hyllyjen kätköistä. Löysin samasta laatikosta myös ala-asteaikaisen reissuvihkoni, jonka taakse olimme siskoni kanssa kirjoittaneet Eppu Normaalin ”Vuonna’85”- laulun sanat. Aivan kuten kappaleessa mainittu maailmanpyörä, niin myös eri vuosikymmenten vaikutteet saapuvat aina uudelleen elämäämme sen kummemmin lupaa kysymättä. Nojataan siis taaksepäin ja nautitaan maisemista.

Sisustusalalla vallitsee nykyään runsauden markkinat – kaikenlaista tavaraa löytyy maan ja taivaan väliltä. Aina välillä törmäänkin kysymykseen: ”Miten nyt kannattaisi sisustaa että se olisi trendikästä?”. Toki olen tietoinen trendeistä,  mutta tähän kysymykseen ei ole kaikille sopivaa mustavalkoista vastausta, vaan niitä on vähintäänkin yhtä monta kuin löytyy harmaan eri sävyjä näiden välistä. Suomennettuna sana trend tarkoittaakin kehityssuuntaa tai virtausta. Se paljastaa siis jo heti kättelyssä, että kyse on yhtä pysyvästä asiasta kuin esim. yläasteaikainen heittoletti tai apinadatsun. Molemmat sympaattisia hetken, mutta aikansa kutakin. Trendejä tulee ja menee, mutta me kuluttajina päätämme mitkä niistä jäävät.

Se, että et seuraa trendejä pukeutumisessa, kotia sisustaessasi tai muutenkaan, ei tarkoita sitä, että  sinulla olisi huono maku. Päinvastoin. Se tarkoittaa ainoastaan sitä, että elät itsesi näköistä elämää. Sisustuslehdet ja mainokset ovat pullollaan ”täydellisiä” asuntoja, joissa sohvan värisen, hillitysti käyttäytyvän lemmikkikoiran karvatkin ovat kultaisessa leikkauksessa muuhun sisustukseen nähden. Tämä ei ole sattumaa, vaan mainokset ovat täysin harkitusti rakennettuja - niissä ei myydä tuotteita, vaan mielikuvia. Mielikuvia siitä, että hankkimalla tietynnäköisen asunnon, sinusta itsestäsi tulee yhtä täydellinen ja seesteinen ihminen kuin miltä asuntosi näyttää. Pääasiassa mainoksissa myydäänkin mielikuvia onnesta. Onni on kuitenkin siitä ovela kaveri, että sehän meillä kaikilla jo on. Se ei asu omaisuudessa eikä sitä tarvitse etsiä tai yrittää ostaa jostain. Välillä se pitää kuitenkin valjastaa paremmin käyttöön itsestään - ei siis ulkoa tulevista vaikutteista ja trendisuuntauksista.

Siksi suunnitteluprosessissakin päästään paljon lähemmäksi toivottua lopputulosta, kun saan asiakkaalta vastauksen kysymykseeni: "Mistä sinä itse pidät ja minkälaista muutosta kaipaat nykyiseen tilaan?". Kaikki suunnittelutyö on yleensä aina jonkinlaista vanhan paremmaksi tekemistä. Minun tehtäväni sisustussuunnittelijana onkin nimenomaan auttaa asiakasta löytämään ne sisustukselliset tekijät, jotka tekevät juuri hänet onnelliseksi ja sisustettavan tilan toimivammaksi – oli se sitten oman lemmikin värinen design-sohva tai liitoksistaan natiseva vanha, mutta ihana nojatuoli.