Olen kahdeksan viimeistä vuotta matkustanut Tukholmaan jokaisille Formex- messuille, sisustus- ja lahjatuotteiden ostajana, kaksi kertaa vuodessa. Ensimmäisinä kertoina olo oli kuin Liisa Ihmemaassa, sisustusbuumi oli heräämässä, uutuudet houkuttelivat, uutta tuntui löytyvän loputtomasti.

Muistan talvisia kuormanpurkupäiviä, kun lavat ulkona houkuttelivat ihmisiä kurkistelemaan pahvilaatikoiden sisältöjä. Ja sitä mukaa, kun tavaraa saatiin esiin, huokailivat myyjät ja asiakkaat ihastuksissaan. Esimerkiksi Nordalin tuotteita oli vain muutamassa kaupassa Suomessa myynnissä vrt. tänä päivänä kymmeniä jälleenmyyjiä. Mikä on tämän päivän ihastuksen sytyttäjä? Päätin, etten etsi sitä Formexista, sillä viime kertoina uutta on etsitty kahlaamalla osastoja kuin maatiekiitäjät, hintavertailu mielessä, pakonomainen ostaminen päässä jyskäen. Tunteessa, ettei voi pettää asiakkaita, oman vaatimustason noustessa katon rajaan. Mistä löydän uuden ihmemaan?

Inspiraation etsimiseen ei välttämättä tarvita täydellisen ratkaisun löytämistä. Se tuli minulle selväksi Tukholman huonekalu- ja designmessuilla yhden työpäivän aikana. Heti aamusta messuhallit täyttyivät huonekaluostajista, arkkitehdeistä, opiskelijoista -mikä kansainvälinen kirjo alan ihmisiä. Vaellus hallista halliin käy työstä ja nyt suuret odotukseni törmäsivät niin erikoiseen näytteilleasettamisen sekoitukseen, etten osaa sitä muuta kuin ottamieni kuvin valottaa.

Tuntien kiertämisen jälkeen totesin, että tyylien sananhelinää (factory, vintage, shabby chic, country jne.) sitoo nyt vahva omannäköinen, persoonallinen kokonaisuuden löytäminen.

Olemme kulkeneet valkoisen kodin kautta värimaailmaan, vanha yhdistyy nyt uuteen ja unelmakoti on arkielämässä toimiva, kuvankauneus ei ole päämäärä. Illalla istuimme Englessonin showroomissa Tukholman keskustassa, kauppoja vielä päivän päälle kiertäneinä. Se, mitä en löytänyt nyt messuilta, ei kaatanut olemassa olevaa, vaan opetti jatkamaan etsimistä ja palautti arvoon jo olevan.

Riitta

Sisustus Säde

Viime keväänä löysivät Aveolaiset uuden kodin, helmen, jota kalastettiin kauan ja hartaasti. Ruma ankanpoikanen herkistytti jokaisen suunnittelijan ja rakentajan, sillä aluksihan uusi kotimme näytti tältä:

Nyt ankanpoikasesta on kuoriutunut todellinen joutsen ja tätä haluamme juhlia Teidän kanssanne!

Tervetuloa tupaantuliaisiimme keskiviikkona 22.2.2012 klo 18.00 lähtien osoitteeseen Mäntymäentie 3, 65200 Vaasa. Luvassa on sisustuselämyksiä sekä arvontaa ihanassa seurassa! Juhlimme kello 22.00 saakka, joten toivottavasti ehditte piipahtamaan ennen sitä.

Tervetuloa juhlimaan kanssamme!

Mitä tunnemme ensimmäisenä astuessamme sisään kahvilaan? Voi mikä ihana tuoksu, tuore kahvi ja vastaleivottu pulla. Herkullinen tuoksu herkistyttää luonnollisesti makuaistiamme. Se mikä tekee kahvinautinnostamme miellyttävämpää on millaisessa ympäristössä nautimme kahvikupposen. Miellyttävä ja yhtenäinen tunnelma sekä sen viimeistelevä valaistus luo positiivisen aistinautinnon. Kun taas levoton ja sekava ympäristö vaikuttaa meihin kiireen tavoin. Rauhallinen musiikki taustalla sulkee pois yleisen hälinän, mutta mahdollistaa kuitenkin keskustelun. Mukavat tuolit tai sohvaryhmä vaikuttavat oleellisesti siihen onko niillä hyvä istua eli ovatko ne ergonomisesti miellyttävät. Pöytien sijoittelu on yhteydessä tilan toimivuuteen ja sen yhtenäisyyteen.

Hyvin suunniteltu kahvila ottaa huomioon asiakkaan, ihmisen, joka on luotu aistimaan ja reagoimaan aistihavaintojensa kautta.

Pohdi seuraavalla kerralla miltä kahvila maistuu, kuulostaa, tuntuu, näyttää ja tuoksuu? Täyttääkö sinun kantakahvilasi aistikriteerisi, vai olisiko aika kokeilla jotain uutta?

Maistuvin Terveisin

Hanna Eklund
Interior designer 

Viime aikoina olemme tehneet yhteistyötä taiteilija Tanja Aumasen kanssa, ja yhteistyön aikana avautui keskustelu tuoleista ja tuolien persoonallisuuksista. Tuolit ovat vähän niin kuin koiria, ne muistuttavat omistajaansa ja omistajat tavallaan muistuttavat niitä - tuolivalintahan tehdään niin että se oman kropan kanssa parhaiten toimii ja että se myös ulkonäöltään miellyttää.

Tuolit ovat oikeastaan aika olennainen osa mitä tahansa tilaa. Ajatellaanpa esimerkiksi työtiloja...

Nämä olisivat minulle mieleisiä työtuoleja, sillä ihan näen miten luovat ideat pursuaisivat minusta näillä istuessani! Kyseiset mallit kuitenkin saattaisivat hämmentää henkilöä joka astuisi työhuoneeseeni, sillä useimmitenhan työhuoneiden tuolit näyttävät tältä:

Toisin sanottuna hieman virallisemmalta mutta samanaikaisesti myös enemmän omalla tavallaan kunnioitusta herättävämmältä? Voimme siis todeta tuolien voivan vaikuttaa sekä omaan olotilaan että siihen, millaisen tunteen annat ulospäin!

Myös ruokailutiloissa on hauska huomata miten tuolit ikään kuin kommunikoivat toistensa kanssa.

Miten mahtavaa olisikaan jos jokainen perheenjäsen saisi valita mieluisen tuolinsa, joka kertoisi juuri omistajansa tarinaa? Tämä idea personoi hetkessä jokaisen ruokailutilan!

Kylmiin pakkassäihin sopii myös useammalle henkilölle suunnitellut tuolimallit, jotka huomaamatta lämmittävät istujaa kuin istujaa!

Vuoden ensimmäisistä auringonsäteistä nauttien,

Anniina

       Elämä ilman nautintoja ei ole pidempi - se vain tuntuu pidemmältä ilman.

Joutilaisuus, lötköttely, pötköttely, laiskottelu, ihmettely, haihattelu, lojuminen, unelmointi, oleminen.. Laiskottelu ja itsensä hemmottelu on sanottu olevan parasta työkykyä ylläpitävää toimintaa. Ne ovat myös eliksiiriä luovuudelle. Monet miellyttävät elämykset ja kokemukset, kuten hyvästä ruoasta nauttiminen, mieluisan musiikin kuunteleminen ja kauniin maiseman ihaileminen syntyvät aistien välityksellä. Hetkestä nauttiminen vaatii kiireettömyyttä, mutta ennen kaikkea tahtoa ja rohkeutta pysähtyä ja nähdä asioita ympärillään. Laiskottelu on silti kummallisen vaikeaa.

Joutilaisuudesta puhutaan joskus negatiiviseen sävyyn. Itsekin olin mielestäni supersuorittaja - ja muka niin täydellisen tehokas – 10v. sitten: töitä jaksamisen äärirajoilla, urheilijamaista liikuntaa, opiskelua, tapaamisia ja täyteen buukattu kalenteri – nautin tästä kaikesta tuolloin samalla kun melkein halveksin mielessäni ”laiskottelijoita” (jotka oikeasti olivat leppoisia - mutta supertehokkaita). Olin varmasti todella *ihanaa* seuraa siis, eniten ehkä itselleni. Minulla kesti monta vuotta oppia olemaan tekemättä välillä yhtikäs mitään, kuten esim. vain pötköttelemään kotisohvalla takkatulesta nauttien. Tästä opitusta taidosta en aio luopua ikinä, vaan harjoittelu jatkukoon.

Kohtuus on hyvä olla molemmissa, niin joutilaisuudessa kuin kiireessä - tällöin molemmista saatu hyöty nousee potenssiin sata. Kyky keskittyä olennaiseen on mielestäni paljon tärkeämpi kuin kiirehtiminen, joskin edelleen harrastan välillä myös jälkimmäistä ja joskus jopa nautin siitä. Suurin osa ihmisistä tietää kuitenkin, että parhaimmat ideat nousevat nimenomaan levollisuudesta ja yleensä vieläpä sattumalta. Juoksemalla ilman että ehdimme pysähtyä katsomaan minne olemme menossa, mistä olemme tulossa tai miltä maisemat näyttävät matkan varrella tapamme vain oman luovuutemme – pahimmassa tapauksessa myös kanssamatkustajien - samalla kun asiat ovat menossa kunnolla mönkään (missä se mönkä muuten sijaitsee?).

Suorittajaystäväsi ei ehkä heti sulata joutilaisuuden harjoitteluasi..

Sama sapluuna ei vain toimi kaikille ja kaikessa tekemisessä, vaan joutilaisuus toimii tietyissä tehtävissä tehokkuuden synonyymina, kuten esim. akateemisessa maailmassa tai luovassa toiminnassa, jossa yksi hyvä idea on tärkeämpi kuin kellon kanssa kilpaa juoksemalla saadut 100 hutaisua. Mantra siitä, että vain kiireinen voi saavuttaa jotain, on mielestäni siis paitsi syvältä, myös täysin humpuukia. Kiirehän aiheutuu useimmiten nimenomaan tehottomuudesta. Useasti tällainen sinne tänne sinkoileva ”häsääjä” onkin kaikkea muuta kuin tehokas, vaan aiheuttaa lähinnä ahdistusta itselleen ja ympäristölleen, etenkin jos ko. henkilö asettaa itsensä muihin nähden jalustalle. Mitä isommat eleet, sen suurempi kupla kuitenkin: Pukemalla itsellesi supertehokkuuden maskin, hakemalla hyväksyntää suoritustesi kautta tai keimailemalla täyteen ahdetulla kalenterillasi ei tee sinusta yhtään sen tehokkaampaa ihmistä kuin esim. laiskanpulskea kollegasi.

Vuorovaikutustilanteessa ihmisen kaikki aistit ovat parhaassa tapauksessa läsnä ja aistikokemus muodostuu usean eri aistien välityksellä. Kyky olla oikeasti läsnä esim. asiakastapaamisessa on äärimmäisen tärkeää myös omassa työssäni. Edelleenkin nautin välillä kiireestä, mutta en samalla tavalla kuin aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että pysyäkseen siinä missä on, tulee juosta nopeasti - siinähän juoksette. Intuitio ja hetkeen tarttuminen on mielestäni paljon tärkeämpää. Anna itsellesi lupa epäonnistua, nauttia hetkestä ja joutilaisuudesta, sillä parhaimmat ideat asuvat kuitenkin ajan virrassa ja lapsenmielisyydessä.

Voin sanoa että ihan tihkun innosta saada jakaa tämän kanssanne!

Tsadaa!

Kyseessä on siis kuivausteline Kotilo, yksi maailman parhaimmista keksinnöistä niin isoihin kuin pieniin pyykinkuivaustiloihin. Nyt ainakin on mahdollisuus jättää unholaan katonrajassa olevat siniset pyykkinarut sekä lattioilla aina edessä lojuvat pyykkitelineet. Meille voisin hankkia ainakin muutaman näitä, hintakaan kun ei vaikuttanut hassummalta.

I´m in love.

http://www.kotilotuotteet.fi/

Olemme huomenna muuttamassa vanhasta konttoristamme uuteen. Tämä sai minut miettimään omasta kodista muuttamista, joka ajatuksena on yleensä kivuliaampi ja jännittävämpi kuin itse muutto.

Itse olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa. Mieleenpainuvin muuttoni oli reilut 10v. sitten lapsuuden kodistani viikon varoitusajalla Luxembourgiin. Yksi sähköposti ja se oli siinä: Minut toivotettiin tervetulleeksi hoitamaan kahta pientä lasta ja asumaan perheen kotiin. Hurjaa, ajattelin. Miten joku uskaltaa luottaa heti noin paljon? Uskallanko itse? Eikö kuitenkin pitäisi puhua tai nähdä? Mikä perillä odottaisi? En tiedä jännitinkö enemmän ensimmäistä lentomatkaani vai muuttoa tuntemattomaan.

Innostus uudesta peittoaa kuitenkin nopeasti alleen haikeuden tunteet tutusta ja turvallisesta menneestä. Aina on mukavampi lähteä, kun jokin vetää puoleensa sen sijaan että jokin työntäisi pois. Lähdön läheisyys saa elämään vahvemmin, täydemmin - hetkiin tartutaan kuin ne olisivat viimeisiä ja kaikki turha karsiutuu, kaikkea ei kuitenkaan voi kantaa mukanaan. Koti on aina enemmän kuin siellä olevat tavarat; se on mielentila, muistoja ja tunnelma. Siksi muuttaminen nostaa tunteet helposti pintaan. Nurkkia kierretään haikeana tavaroita pakatessa ja nostalgiaan melkein pakahtuu keittäessä aamukahvia tutussa, mutta kohta niin entisessä, keittiössä. Räksyttävälle naapurillekin tekisi mieli antaa vain suukko poskelle ja toivottaa hyvää jatkoa.

Vanhasta irtipäästäminen ei tarkoita luovuttamista, vaan eteenpäin siirtymistä. Yleensä lupaus paluusta helpottaa aina itse lähtemistä, se on kuin ”ihan vähän vain kerrallaan”- lähtemistä. On ihana tunne kun tietää, että on rakkaita paikkoja ja ihmisiä, joita kaivata ja joiden luo palata – siitäkin huolimatta että mikään ei säily muuttumattomana, itsekään. Minäkin lupasin palata vielä joskus Luxembourgiin. Ehkä sen vielä teenkin, mutta siihen saakka upeat muistot siellä vietetystä ajasta kantavat mukavasti.

Kaikkein mahtavin tunne blogien lukemisessa on tunne, kun tietää löytäneensä taas yhden niistä maailman parhaimmista blogeista. Itselleni kolahti jo ensimmäisellä kerralla Emma Fexeuksen ”Emmas Designblogg”. 32-vuotiaalla blogaajalla on sekä sanat että kuvat hallussaan, ja pidän erityisesti hänen tavastaan esitellä henkilöitä projektien takana. Toivottavasti Emma onnistuu antamaan myös teille inspiraatiota ja uusia ajatuksia!

Emmas Designblogg

Ihanaa uutta vuotta 2012!

Joulussa on taikaa; kaipausta kotiin, menneisyyteen ja hyvään. Keskelle pimeintä talven selkää syttyvät toiveikkaat valontuikkeet ja ulkona leijailevat lumihiutaleet päihittävät hiljaisina ja puhtaina markettien joululaulut, ostohysterian sekä jo alun perin mahdottomiksi laaditut  tehtävälistat.

Minun jouluni ovat tähän mennessä tehty läheisistä ihmisistä, rauhoittumisesta sekä hyvästä ruoasta ja pelkästä olemisesta. Itse aloitan jouluun valmistautumisen yleensä jo heti syksyn päästyä kunnolla alkuun ja glögiäkin joisin aina maaliskuuhun saakka. Jouluihminen siis, vaikka tänä vuonna joulumieli onkin antanut odotuttaa itseään viime metreille saakka.

Joulun saapumiseen ei vaikuta se, onko sauna puunattu yötä myöden, lahjat ostettu tai seitsemän sortin leivonnaiset leivottuna pöydässä vieraita odottamassa. Tärkeintä joulussa on mielestäni hyvä joulumieli, jonka tunnistaakin parhaiten lasten silmistä ja aikuisten sydämistä.

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua kaikille!

Voin tunnustaa etten ole Vuoden ekologinen henkilö –pystin vastaanottaja tänä vuonna. Tai siis rehellisesti sanottuna tänäkään vuonna. Rakastan ostaa joululahjoja ja joulukoristeita sekä nauttia jouluvalojen sähköä imevästä tunnelmasta, enkä aina tee päätöksiä ekologiset arvot mielessäni. Tänä jouluna hankintapakko on ollut normaalia suurempi meillä, sillä uuteen kotiin ei ollut hankittuna minkäänlaisia joulukoristeita, vaan kaikki tuli hankkia kerralla. Ja näistä kaikista muodostui kyllä aikamoinen kasa, pakko myöntää…

Pari viikkoa sitten olin luennoimassa Sundomin ihanille nuorille Martoille, jotka suorastaan paloivat innosta luoda ekologinen joulu! Olin valmistellut heidän toiveestaan luennon, joka sisälsi ajatuksia sekä ekologisesta sisustuksesta että joulusta. Parinkymmenen minuutin luentoni venyi kahdeksi tunniksi ihanan aktiivisen yleisön avustaessa! Tunnustin myös heille etten ole tunnollisin henkilö ajattelemaan ekologisesti omien valintojeni kohdalla, mutta heidän innostus sai minut jo miettimään ensi joulua ja ekologisempia vaihtoehtoja. Ehkä vielä tänä vuonna nautin ostohysteriasta tuhansien muiden kaltaisteni seassa.

Kokosin omien ja muiden ajatuksista 10 vinkkiä ekologisempaan jouluun. Onko näissä jotain joka kuuluu sinun jouluusi jo tänä vuonna? Voitko vinkata mitä muuta kannattaa ajatella ekologista joulua tavoitellessa?

1. Sähköinen joulutervehdys internetin välityksellä

2. Joulusiivous ekologisia liinoja ja pesuaineita käyttäen

3. Kynttilät ilman ympäröivää metallikuorta! Tällöin vältyt lajittelemiselta ja roskilta. Suosi kotimaisia kynttilöitä, ehkä myös mehiläisvahasta tehtyjä?

4. Hanki kotimaisia joulukukkia ja -kuusia, joita ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja ulkomailta.

5. Joulukoristeet voi tehdä myös itse, jollet välttämättä halua niitä toiselta puolelta maailmaa.

6. Osta tarpeellisia joululahjoja! Nykyään myös palvelulahjakortit ovat suosittuja. Kuka ei nauttisi kokovartalohieronnasta silloin tällöin?

7. WWF, Punainen Risti – Mitä kampanjoita heillä on meneillään? Ostettaisiinko vuohi tänä vuonna? Bää?

8. Lahjapaperit ovat yksi suurimmista jätteen muodostajista jouluna! Mieti vaihtoehtoja tavalliselle lahjapaperille, esimerkiksi sanomalehdistä saa ihanan persoonallisen lahjan. Kuka ei ilahtuisi lahjasta, jonka päällä Paavo Lipposen kuva! Ehkä varastoistasi löytyy myös vanhoja laatikoita, tai voiko laatikko olla osana itse lahjaa? Myös laatikoiden kierrätys seuraavalle on sallittua!

9. Myös jouluruoka voi olla ekologista ja kotimaista. Ehkä teillä on tietämättänne naapuri, joka valmistaa jouluruokaa myytäväksi? Tai vaikka sitten ihan ilman edestä (perholainen ilmaisu sanasta ilmainen).

10. Reilu kauppa-tuotteet?

11. Nauti naapureiden raketeista, säästät rahaa ja vaivaa, ja yleensä se on myös turvallisempaa näin!

12. Tiesittekö että tina on ongelmajätettä? Jos et voi elää ilman, hyödynnä vaikkapa viime vuoden tinoja.

Ekologista joulunaikaa niille jotka sen omakseen kokevat, itse tulen perässä ensi vuonna!